Monta kokemusta rikkaampana

Aika on mennyt tosi nopeasti täällä ja päivät sen kuin vain vähenee! Rosa kertoikin jo meidät vikasta päivästä töissä, mutta ajattelin vielä kertoa mun fiiliksiä. Meillä sattui työharjoittelu täällä hyvään aikaan, koska juuri meidän aikana siellä tapahtui toimintatavoissa isoja muutoksia. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka asiat ovat alkaneet sujumaan. Ensimmäisellä viikolla kauhisteltiin lasten istumista päivät pitkät syöttötuoleissa, eivätkä lapset tunteneet edes kunnolla toisiaan. Nyt neljä viikkoa myöhemmin, muutosten myötä lapset istuvat pöytien ääressä ja päivän aikana on paljon erilaista toimintaa ja lisäksi lapset tuntevat toisensa. Esimerkiksi joka aamuinen tanssituokio on ollut päiväkodissa tapana vasta vain muutaman viikon ja lasten käyttäytyminen on tässä ajassa kerennyt muuttua paljon parempaan suuntaan. Aluksi piirileikit olivat katastrofi, mutta tänään oli kiva huomata kun ne sujuivat niin hienosti!

Päiväkodin taiteellinen toiminta vieläkin pistää hämmästyttämään ja ollaan huomattu, että täällä lasten hienomotoriikka on paljon heikompaa kuin samanikäisillä lapsilla Suomessa. Maalaus- ja piirtämistuokioissa lapsi saa kovin vähän tehdä itse. Tämä tosin riippuu hieman myös hoitajasta, osa antaa lapsen tehdä itse enemmän kuin toiset. Tällä viikolla yhden lapsen maalatessa hieman hitaammin hoitaja sanoi minulle, että ei hänellä (lapsella) ole kärsivällisyyttä tehdä työtä loppuun. Sen jälkeen hoitaja otti siveltimen ja suti työn valmiiksi.
Rosa huomasi saman hoitajan kanssa oudon tilanteen, jossa lasten oli tarkoitus piirtää paperille mallin viereen kolmio, ympyrä ja suorakulmio. Eräs lapsi ei tehnyt paperiin mitään oma-aloitteisesti ja kun hoitaja yritti auttaa, mutta lapsi kieltäytyi. Niimpä hoitaja otti paperin ja teki kuviot lapsen puolesta ja lisäksi sotki paperia kynällä, jotta se näyttäisi enemmän lapsen tekemältä.
Päiväkoti ei laita lasten töitä näkyviin (paitsi joskus tehdään muutama ylimääräinen, jotka laitetaan esille) vaan päivän päätteeksi työt viedään repuissa kotiin. Tuntuu muuten hassulta, kun päiväkodissa hoitajia sanotaan opettajiksi ja myös meitä on sanottu opettajiksi.

Lisää uudistuksia: Vauvojen puolelle on ilmestynyt leikkipaikka, ennen tässä oli pinnasänkyjä.

Päiväkoti on ottanut käyttöön hymynaama tarrat. Jos päivä on sujunut hyvin, niin saa tarran paitaansa.

Päiväkodin johtaja on ollut meille koko vaihdon ajan todella ystävällinen ja huomaavainen. Meinasi itku päästä tänään, kun oli meille kakunkin hankkinut viimeisenä päivänämme. Tulee kyllä ikävä ja mielelläni olisin viihtynyt pidempäänkin täällä. Pomon kanssa vaihdettiin yhteystietoja ja hän tarjosi mahdollisuutta tulla Maltalle takaisin töihin jonakin päivänä, jos vain oma elämäntilanne sen joskus sallii. Tämä reissu on antanut niin paljon eväitä reppuun. Tarkoitan tällä sitä, että olen saanut omaan ammattiini uusia näkökulmia ja nähnyt erilaisia toimintatapoja sekä kynnys puhua englantia on kadonnut. Ei haittaa, vaikka ei osaisi kaikkea kieliopillisesti sanoa, koska maltalaiset puhuvat itse hyvin englantia ja ymmärtävät kyllä mitä yrität sanoa.

Jos tätä joku lukee, joka miettii vähänkin vaihtoon lähtöä niin HAE ! On täälläkin mahtunut neljään viikkoon monella koti-ikävää ja muuten huonoja hetkiä, mutta sillon vaan tsempataan kavereita ja enemmän sitä hyvää reissusta jää kuitenkin käteen. Ja tilanteista oppii. Itsekin jouduin maltalaisessa terveyskeskuksessa yksin käymään kun sairastuin ja siellä toista tuntia odotellassa vuoroani tajusin, että ei hitsi täällä mä oon yksin ja mä pärjään! Eli onhan tämä reissu kasvattanut ja rohkaissut.
Ongelmatilanteissa Esedulta on tullut aina neuvoja mahdollisimman pian (kiitos varsinkin Paula ja Laura!! <3), eikä ole tarvinnut pelätä, että jäisi hankalissa tilanteissa yksin.
Tämä on ollut yksi parhaimpia kokemuksia elämässäni ja paljon jää hyviä muistoja. Maltalle palaan vielä, ihan varmasti. :-)

-Meri

Kuulumisia töistä!

Moikka moii!

Meidän työt loppuivat tiistaina. Fiilikset ovat hyvät. Työt sujuivat palvelutalossa tosi hyvin ja saimme paljon hyvää palautetta. Olimme olleet iso apu. :) Vähän ehkä harmi lähteä, koska olemme vihdoin alkaneet oppimaan asiakkaiden nimiä ja heidän tarpeitaan sekä palvelutalon tapaa toimia. Kaikki alkoi sujumaan tosi hyvin ja nyt joudumme lähtemään takaisin kotiin. Mutta niinhän se yleinsä aina menee.

Viimeisillä viikoilla saatiin tehdä jo itsenäisesti työtehtäviä, Esimerkiksi suihkutustilanteet ja aamutoimet tein tosi monen asiakkaan kanssa itsenäisesti monena aamuna. Työpaikalla jopa vähän ihmeteltiin, että olimme niin valmiita ottamaan työtehtävät vastaan emmekä sanoneet mihinkään että ei onnistu. Suomessahan tämä on ihan normaali käytäntö, että opiskelija on valmis tekemään töitä myös itsenäisesti, eikä aina ohjaajan kanssa. Sain myös vanhuksilta hyvää palautetta, he sanoivat, että minusta tulee hyvä hoitaja. Se oli mukavaa kuulla asiakkaan omasta suusta. :) Opimme paljon kuukauden aikana ja nyt uusilla kokemuksilla takaisin Suomeen. Huomenna meillä on lopputapaaminen Paragon officen kanssa. Lauantaina lähdemme takaisin Suomeen ja kotiin. Oli kyllä huippu reissu! Vaihtoon lähteminen on mahtava tilaisuus nähdä erilaisia tapoja toimia oman alasi tehtävissä ja hankkia uusia kokemuksia ja nähdä eri kulttuureja. Kannattaa ehdottomasti lähteä, jos on mahdollista!

Pahoittelut huonosta kuvasta, mutta siis palvelutalon nimi oli Jasmine nursing home ja se näkyy tuossa didi huoltoaseman takana. Talo, jossa on parvekkeet tielle päin. Se on aika ahtaasti noiden rakennusten välissä. Ei siis erotu rakennusten joukosta kovin selvästi. Tämän takia meillä oli aluksi hankaluuksia löytää paikka. :D



-Oona                                                                                                                                                                                                                    

Viimesiä viedään

Enää pari päivää jäljellä ja sitten ollaankin jo matkalla kotiin. Tänään oli mun ja Merin viimeinen toppipäivä. Veimme pomollemme kiitokseksi kukkakimpun, josta hän piti todella paljon. Huomenna käydään vielä Paragonin toimistolla loppupalaverissa. Perjantaina täällä on pyhäpäivä (Feast of St. Paul's Shipwreck), joten paikkaillaan rauhassa ja käydään varmaankin leffassa.

kukat pomolle

Aamulla toppipaikalla meitä odotti ihana suklaakakku. Pomon kanssa täyteltiin vielä viimeiset liput ja laput ja sen jälkeen oltiin vähän aikaa lasten kanssa. Meidän pomo on niin rento ja mukava, että päästi meidät lähtemään jo 12, vaikka oikeasti olisi loppunut 14.

Töiden jälkeen Merin kanssa suuntasimme ensin Vallettaan ja sieltä Blue grottoon, joka on todella hieno luolamuodostelma. Menimme luoliin värikkäillä kalastajaveneillä. Luolia oli useampi ja veneen kuljettaja  ajelutti meitä niissä kaikissa. Hintaa veneretkellä on 8e ja se kestää n. 20 minuuttia. Paikka on todella upea, suosittelen käymään siellä! Kesäisin paikka on varmasti vielä hienompi ja mukavampi, koska silloin yleensä paistaa aurinko ja siellä pääsee uimaan.

tästä lähdetään veneretkelle

vesi luolissa on jossain kohissa ihan sinistä

ja joissain kohissa ihan turkoosia

Valletasta Blue grottoon pääsee suoraan bussilla 74 ja 72. 

-Rosa

Viikonlopun viettoa Sliemassa!

Tsau tsau!

Meidän viime viikko alkoi sairastellen. Olimme molemmat kipeinä ja sängyn pohjalla neljä päivää. Pääsimme töihin vasta torstaina. Saimme onneksi kaasulämmittimet asuntolaan, koska sähkölämmittimet olivat kielletty. Viikko meni kuitenkin aika nopeasti. Ja yhtäkkiä olikin jo viikonloppu ja viimeinen viikonloppu täällä. Perjantaina ajattelimme mennä syömään vähän hienommin, mutta päädyimme Maltan pääkaupunkiin Vallettaan Burger Kingiin. :) Olimme niin väsyneitä työpäivän jälkeen, että ei vaan jaksanut. Perjantaina Valletassa oli Euroopan pääministerit koolla huippukokouksessa. Siellä oli teitä suljettu ja poliiseja joka puolella ja turvamiehiä meni ees taas.   

Lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen jaksoimme lähteä kiertelemään ihanaan kaupunkiin 

Sliemaan. Oli ihan tosi ihana ilma. Aurinko paistoi ja oli lämmintä melkein parikymmentä astetta. Siellä oli ihania kauppoja ja ravintoloita. Sliema on vähän kalliimpaa aluetta, sen näkee myös rakennuksista ja siisteydestä. 

Viimeinen viikko käynnistyy huomenna. Meillä on jäljellä kolme työpäivää. Reissu alkaa olemaan loppusuoralla. 

 

   

Muutama kuva Sliemasta :)

Terveisin

Oona ja Juuli

Gozo ja sen nähtävyyksiä

Tänä viikonloppuna käytiin Merin kanssa Maltan yhdellä saarella, Gozolla. Gozon sanotaan olevan paikallisten piilopaikka. Se on kuin Malta 20 vuotta sitten. Gozoon pääsee lautalla Maltan Cirkewwa nimisestä kaupungista. Lautta matka kestää puolisen tuntia ja aika lautalla menee todella nopeasti. Onneksi meiltä täältä Mostasta kulkee bussit suoraan Cirkewwaan, niin ei jouduttu kiertämään Valletan kautta.

Gozon satama häämöttää

Lähdettiin aamulla hyvissä ajoin etsimään oikeaa bussia ja kohti lauttaterminaalia. Saavuttuamme Gozoon, mentiin ensimmäisenä Victoria nimiseen kaupunkiin. Ajatuksen oli mennä katsomaan sinistä ikkunaa Dwejraan, mutta bussi olikin juuri lähtenyt ja seuraava meni vasta tunnin päästä. Jäätiin sittenkin Victoriaan ja mentiin katsomaan Cittadellan katedraalia. Siellä oli hieno kirkko ja upeat maisemat. Liput katedraaliin maksoi 4e/kpl. Sitten meille meinasi tulla jo kiire bussiin, joten ei auttanut muu kuin pistää juoksuksi.

kirkko sisältä

kirkko ulkoa

Sininen ikkuna oli paljon suurempi, mitä olin kuvista ymmärtänyt. Ikkunaa oli moni turisti katsomassa. Turistien määrä hämmästytti meitä suuresti, koska ajateltiin, että talvi aikaan siellä ei olisi niin paljon ihmisiä. Vietettiin tunti kuvia otellen ja ihaillen sinistä ikkunaa. Sitten takaisin bussilla Victoriaan ja metsästämään ruokapaikkaa. Mikään ruokapaikka ei kelvannut minulle, joten päätimme lähteä bussilla satamaan ja syödä siellä. Löysimme jonkun burgeripaikan ja söimme siellä. Sitten eikun takaisin lautalla Maltalle ja bussilla Mostaan.

sininen ikkuna

En yhtään ihmettele, että sininen ikkuna on yksi Maltan suosituimmista nähtävyyksistä. Suosittelen lämpimästi käymään Cittadellan katedraalissa ja tuolla sinisellä ikkunalla!

-Rosa

Päiväkodin kuulumisia

Työharjoittelussa lapset ovat ottaneet muutokset hyvin vastaan. Olen yllättynyt, kuinka jo muutamassa viikossa ruokailutilanteet ovat täysin muuttuneet kun lapset istuvat nyt pöytien ääressä keskenään. Ennen syöttötuoleissa lapset heittelivät eväitä lattialle ja napsivat vieressä istuvan kaverin eväitä. Tänään ihan hämmästyttiin, kun ruokailutilanteessa tuli hiiren hiljaista!

Minua häiritsee kun päiväkodin työntekijät syövät evääksi herkkuja ja useasti pomo hakee kaikille pizzaa. Tuntuu väärältä kannustaa lasta syömään evääksi kylmää pastaa tai leipäpalaa, samalla kun hoitajat vieressä syö herkkuja. Aika epäterveellisen ruokamallin lapset saavat hoitajilta. Itse olen aina koittanut kiinnittää huomiota omiin eväisiin harjoitteluissa, olen kuitenkin lapsille esimerkki.

Kuten kuvasta näkyy, syöttötuoleja ei enää paljoa ole (niitä on enää 6kappaletta ja ennen oli 20!).

Tilalle on tullut siis kaksi pyöreää pöytää ja muovituoleja, myös hoitajille on nyt tuoleja, joita ei ollut aijemmin. Minusta kuitenkin muovituolit on lapsille aika huono ja hutera ratkaisu, koska ne kaatuvat helposti.

Uudistusten myötä on tullut pienet naulakot vaatteille. Reput ovat edelleen lattialla.

Myös kirjahylly on tullut päiväkotiin. Tosin ainakaan tähän mennessä lapset eivät ole itse saaneet kirjoihin koskea. Lukuhetket ovat vielä kovin sekavia eikä lapset malta pysyä paikoillaan, vaan kaikki haluaisi koskea kirjaan.

Tuntuu turhauttavalta, kun hoitajilla on erilaisia tapoja toimia ohjaamisen suhteen. Esimerkiksi tänään otettiin käyttöön täysin uudet soittimet ja lapset niitä innolla soittivat.Ketään lasta ei ohjattu, että miten kyseistä soitinta käytetään ja lapset hakkasi soittimia pöytään ja osalla soittimet kävi suussa. Jos lapsi ei saanut mieleistä soitinta ja siitä turhautui, niin sai valita jonkun toisen soittimen tai ottaa vieruskaverin kädestä soittimen, ilman että sitä hoitaja kieltäisi.

 On tullut myös vastaan tilanteita, että lapsi joutuu rangaistuksena syöttötuoliin,koska teki jotain tuhmaa. Lapselle ei yleensä kerrota, että mitä teki väärin ja usein rangaistuksen aikana saa leluja joilla leikkiä. Myös on tapahtunut tilanteita, jossa toinen hoitaja kieltää ja hetken päästä toinen antaa luvan. 

Tämä on kanssa päiväkodissa uusi juttu. Jokaisesta lapsesta täytetään päivän aikana tämä lomake. Lapsen lähtiessä kotiin, paperi annetaan vanhemmille, jotta vanhemmat tietävät päivän kulusta tarkemmin. Mielestäni ajatus on hyvä, mutta paperista saa ehkä hieman paremman kuvan kuin mitä oikeasti päivän aikana tapahtuu.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy päiväkodin askarteluvälineet, toisessa kuvassa näkyy lapsen maalaus tällä hetkellä menevästä teemasta. Päiväkodissa käydään läpi nyt eri muotoja kirjojen, laulujen ja maalaamisen avulla. Lapset ovat saaneet maalaustilanteissa tehdä nyt hieman enemmän itse kuin ennen.

Kerroin paikan johtajalle tänään Suomen päiväkodeissa yleisistä "kaappisängyistä" ja näytin netistä kuvankin. Hän oli hyvin ihmeissään, eikä ollut kuullut aijemmin niistä. Sanoi perehtyvänsä asiaan enemmän, koska se olisi vähän tilaa vievä ratkaisu. Tosiaan tällä hetkellä lapsilla ei ole mitään nukkumapaikkoja ja väsymyksen kyllä lapsista huomaa. Vauvat nukkuvat rattaissa tai matkasängyissä, mutta muilla lapsilla ei ole mahdollisuutta uneen. Moni nukahtaakin joko syöttötuoliin tai muovituoliin pöydän ääreen. 

Yksi outo huomio on vielä tullut esiin, lapset eivät tiedä toistensa nimiä! Syy siihen on varmaan siinä, että ennen syöttötuoleissa istuttiin niin paljon ettei muihin ollut paljoa mahdollisuutta tutustua. Nyt on vapaampaa ja useasti kuulee lasten kysyvän toisiltaan:" What is your name?"

-Meri

Mdina, hiljainen kaupunki

Käytiin muutama päivä sitten Rosan kanssa Maltan vanhassa pääkaupungissa Mdinassa, jota kutsutaan myös niemeltä hiljainen kaupunki.
Se sijaitsee saaren keskiosassa ja on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista maailmassa. Mdinaan pääsee autolla vain alueella asuvat, joten se on todella rauhallinen kaupunki. Meistä paikka oli näkemisen arvoinen ja suosittelemme siellä käymään jos mahdollisuus joskus tulee.
Asumme siis Mostassa ja täältä pääsee kätevästi yhdellä bussilla Mdinaan. Ihanaa, kun on oppinut kulkemaan täällä busseilla ongelmitta.

Kuvapommitus:

Mdinan sisäänkäynti

Kapeita kujia ja kauniita taloja

Mdinan katedraali

-Meri

Marsaxlokk

Tänään käytiin Marsaxlokk nimisessä kalastaja kylässä. Merivesi siellä on aivan turkoosia. Kun aurinko paistaa tämä kylä on erityisen kaunis! Satamassa olevat veneet ovat värikkäitä, yleensä sinipunakeltaisia. Veneet ja satama on yksi Maltan nähtävyyksistä. Joka sunnuntai aamupäivä siellä järjestetään suuret markkinat. Marsaxlokkiin pääsee Valletasta busseilla 81 ja 85.

 Markkinoilta löytyy lähes tulkoon kaikkea, hedelmiä, kaloja, vaatteita, laukkuja, vihanneksia jne. Tuotteet ovat hyvin edullisia, mutta laadusta en olisi niinkään varma. Tänään markkinoilta mukaan tarttui lähinnä viemisiä perheelle ja tutuille Suomeen. Saatiin markkinoilla pieni suihku, mutta onneksi se ei menoa haitannut. Maltalla vesisateet on yleensä kuuroja, mutta silloinkin voi sataa aivan kaatamalla. Markkinoilla kiertelyn jälkeen iski hirveä nälkä ja kävimme syömässä Cafe Paris nimisessä ravintolassa. Suosittelen ehdottomasti sitä paikkaa! Siellä on kyllä hinta-laatusuhde kohdillaan!

Molempien ruoka ja juomat Cafe Paris:ssa maksoi vain yhteensä 13e

- Rosa

Muutoksia päiväkodissa

Tällä viikolla päiväkodissa on tapahtunut suuria muutoksia toimintatavoissa! Tiistaina olimme Rosan kanssa silmät pyöreinä, kun huomattiin syöttötuolien sijaan kaksi isoa pyöreää pöytää ja lapset istumassa niiden ympärillä. Osa syöttötuoleista oli tallella seinän vieressä ja muutama lapsi istui niissä.

Kysyin uudistuksesta johtajalta ja hän kertoi tilanneensa pöydät ja tuolit, koska kokee että päiväkodin täytyy antaa lapsille enemmän. Hänen mukaansa lapset olivat ennen liikaa syöttötuoleissa istumassa (olen samaa mieltä) ja asiaan tulee nyt muutos. Hän myös kertoi lasten näkevän vanhempiaan melko vähän arkisin töiden takia ja moni on viikonloppuisin isovanhemmilla, joten haluaa lasten päivien sisältöön enemmän aktiviteettia päiväkodissa.

Päiväkotiin on palkattu yksi työntekijä lisää ja seinälle on ilmestynyt päiväohjelma selkeillä kuvilla.

Lapsille on nyt päivän aikana enemmän ohjelmaa ja päivärytmi on selkeämpi. Tiistaina, jolloin uudistus tuli käyttöön, nähtiin helmien pujotusta, piirtämistä, maalaamista, kirjan lukemista, tanssia ja laulua. Hoitajien oli tarkoitus ottaa vielä vapaata leikkiä ohjelmaan, mutta lapset eivät osanneet olla kuulema tarpeeksi hiljaa, jotta se olisi voitu toteuttaa.

Kaikki ei ollut aivan niin lapsilähtöistä toimintaa kuin Suomessa, esimerkiksi maalaustuokio oli ”liukuhihnameininkiä”, jossa alle minuutissa hoitaja piti lapsen kädessä pensseliä ja maalasi.

Piirtämis tilanteessa huomasin (tämä näkyy myös leikkiessä), että lapset eivät osaa jakaa.  Hoitaja laittoi keskelle pöytää kasan värikyniä ja yhden sai ottaa kerrallaan, laittaa takaisin kun ei tarvitse ja vaihtaa toiseen värikynään. Tätä lapset eivät meinanneet millään ymmärtää, vaan kaikki värit täytyi omia.

Telkkari pyöri koko ajan taustalla, mutta ihme kyllä ruoka-ajaksi se sammutettiin (ei ole tapahtunut ennen näin). Lapsille oli outo ja uusi tilanne, kun syötiin samassa pöydässä olleiden kanssa yhdessä ja sai keskustella. Mielestäni lapset osasivat olla hienosti, kun vertaa siihen, että he ovat aikaisemmin oikeastaan vain istuneet päivät syöttötuoleissa. Jos ei osannut käyttäytyä pöydän ääressä, hoitaja varoitti ja uhkasi laittavansa syöttötuoliin. Eli syöttötuoli on nyt ”rangaistus”.

Vaikka päivärytmi on nyt selkeämpi, edelleen uniaika on yhtä sekava kuin ennenkin. Hoitajat sanovat lapsille, että on uniaika, mutta lapsilla ei ole mitään missä nukkua. Tuoleissa istuivat ”uniajan” ja katsoivat telkkaria. Osa lapsista on syöttötuoleissa.

Olen kuitenkin tyytyväinen uudistuksiin, mielestäni parempaan päin ja toiminta kuulostaa jo hieman samankaltaiselta kuin meillä Suomessa. Minusta on mielenkiintoista seurata, kuinka uudistukset lähtevät toimimaan tulevina viikkoina!

-Meri

Viikonlopun kuulumiset!

Perjantaina työpäivä meni hyvin hitaasti. Olimme tosi väsyneitä ja odotimme innoissamme jo viikonloppua. Kun vihdoin pääsimme neljältä töistä, lähdimme iloisesti töistä kohti kauppaa. Kävimme syömässä Burger kingissä. Kun tulimme takaisin kämpille, Meri ja Rosa odottivat täällä ei niin kovin iloisen näköisinä meitä.

 Nimittäin täällä asuntolassa oli käynyt mies, joka hoitaa asuntolan asioita. Hän oli jo aiemmin viikolla käynyt monta kertaa ja valittanut meille pienistä asioista, mitkä häntä ärsytti. Mutta nyt se ei ollutkaan enään mikään pieniä asia, sillä hän oli todennäköisesti tutkinut huoneita ja laukkujamme, ja löytänyt meidän yhteisen lämmittimen, jonka me siis kävimme ostamassa jo ekoina päivinä. Tämä asuntola on sisätiloista sen verran kylmä, että jonkinlaisen lämmittimen tarvitsee. No mutta tämä mieshän oli siitä lämmittimestä sitten kimpaantunut ja huutanut Merille ja Rosalle. Hän oli myös kysellyt, että missä me olemme.

 Lämmitin takavarikoitiin lukolliseen kaappiin, koska ne ovat kuulma kiellettyjä. Merillä ja Rosallakin on lämmitin, mutta heidän matkalaukut oli sillä hetkellä lukossa eikä asia paljastunut. Meidänkin matkalaukut saa lukkoon, mutta en olisi uskonut, että niitä tarvitsisi lukita. 

Laitoimme asiasta Paragoniin viestiä, toivotaan, että asia ratkeaa alkuviikosta. Ihmettelemme tätä touhua kovasti, mistä me sen olisimme voineet tietää, että niitä ei saa käyttää. Ja siis vielä lisäyksenä tuohon, että säilytämme lämmitintä aina laukun sisällä, kun olimme poissa paikalta. 

Tuli myös uusi ohje, että hiustenkuivaajaa ei saa käyttää, tätä sääntöä me EMME noudata, meidän hiuksemme ei kuivuisi muuten koskaan. 

Mutta näistä ongelmista huolimatta olemme selvinneet viikonlopun yli. Huomenna taas työt jatkuvat ja kello soi aamu viideltä. Puolessa välissä reissua ollaan ja kaksi viikkoa vielä jäljellä. Töitä enää 7 päivää :) yritämme saada uusia kuvia ensi viikon postaukseen! 

Iloisin terveisin

Oona ja Juuli

Alakohtaiset eroavaisuudet Suomen ja Maltan välillä

Heissan taas!

Työviikko on mennyt hyvin ja sujuvasti. Meidän porukasta kaksi on ollut kipeänä pari päivää, mutta me olemme vielä säästyneet. Pientä flunssaa on ollut, ei sen pahempaa. Tässä blogikirjoituksessa kerromme maltalaisen hoivakodin ja suomalaisen hoivakodin eroja.

Ensimmäisenä kiinnitimme huomiota siihen miten jokaisella asiakkaalla on vaipat jalassa, eikä asiakkaita käytetä vessassa. Jos asiakas pystyy käymään omatoimisesti vessassa, niin silloin hänellä ei ole vaippoja. Hoitopaikassa ei tueta asiakkaan omatoimisuutta niin paljoa kuin meillä Suomessa. Jotkut asiakkaat on hyvinkin hyväkuntoisia, mutta joutuvat tekemään tarpeensa vaippaan.

Viriketoimintaa asiakkaille täällä järjestetään hyvin vähän. Asiakkaista suurin osa makaa vain omassa huoneessaan. Viriketoimintaa järjestetään kerran viikossa. Näillä kahdella viikolla ohjelmassa on ollut bingoa ja piirtämistä. Suomessa viriketoimintaan panostetaan, toiminta on hyvin monipuolista. Huonokuntoisia asiakkaitakin pyritään houkuttelemaan mukaan.

Kolmas asia mihin olemme kiinnittäneet huomiota, on hoitajien käsihygienia. Täällä käsidesin käyttö on erittäin vähäistä, toisin kuin Suomessa. Käsineitä kyllä käytetään hoitotoimenpiteissä. Suomessa palvelutaloissa on melkein joka nurkalla purkki seinässä käsidesiä, täällä sellaisia ei ole.

Maltalla varmaan joka toinen ihminen polttaa tupakkaa, joten työpaikalla se on ihan normaalia, että joka välissä missä vaan pystyy, käydään tupakalla. Meillä Suomessa hoitoalalla tupakointi ei ole suotavaa, jossain paikoissa sitä ei sallita laisinkaan.
Me teemme 9 H päivässä töitä ja päivät sisältävät kaksi taukoa. Aamupäivällä kahvitauko, 15 minuuttia ja iltapäivään alussa ruokatauko, joka kestää noin tunnin. Hoitajat kuitenkin pitävät "omia" taukoja töiden ohella, jos työtehtävät ovat tehty. Silloin he saattavat selata puhelintaan tai käydä tupakalla ja istua käytävillä.

Eroavaisuuksia tulee varmasti vielä ilmi, mutta nämä ovat näistä mieleen painuvimmat. Ja vielä niistä kuvien ottamisista, että emme varmaan pysty oikein sisätiloja hoitokodista kuvaamaan, koska me emme kanna puhelimia kerroksissa mukana, emmekä kerkeä kuvia päivän aikana ottamaan. Kuvissa ei myöskään saa näkyä asiakkaat, eikä hoitajat, joten sellaisia tilanteita ei ole, etteikö heitä näkyisi.

- Oona ja Juuli 

Rosan ja Merin toppipaikka

Päiväkoti ulkoapäin. 

Ensimmäinen viikko työharjoittelussa Maltalaisessa päiväkodissa on ollut aika hämmentävä kokemus. Olen yllättynyt, kuinka paljon maltalainen päiväkoti eroaa suomalaisesta päiväkodista. Työpaikalle ei ole kilometreinä kovin pitkä matka Mostasta, mutta liikenne täällä on kovin hidasta. Joudumme vaihtamaan Valletassa bussia, joten matkaan menee 1,5 h. Matka kuulostaa pitkältä, mutta se menee yllättävän nopeasti, kun on koko ajan bussin ikkunasta nähtävää.

Ensimmäinen ajatus työharjoittelupaikasta oli, että se näyttää pieneltä paikalta, mutta viihtyisältä. Päiväkodin lasten ikäjakauma on 6kk-3v. Päiväkodin johtaja on todella huolehtivainen ja ystävällinen.  Päiväkodissa yksin isompi tila, jossa kaikki lapset ovat. Tila on jaettu kahteen osaan aidalla, toisella puolella on pienet ja toisella isommat lapset. Johtaja kertoi, että päiväkoti on keskikokoinen, yleensä Maltalla päiväkodit on pienempiä. Paikka on yksityinen, mutta Maltalla jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin alle kolme vuotias lapsi saa ilmaisen hoitopaikan. Päiväkodin johtaja kertoi päiväkodin olevan Maltalla tunnettu ja suosittu.

Lapsia päiväkodissa on noin 30 ja hoitajia 4.

Ensimmäisellä viikolla kiinnitin huomiota päiväkodin ruokailutottumuksiin, jotka eroavat kovasti suomalaisesta päiväkodista. Vanhemmat laittavat lapsilleen eväät mukaan päiväkotiin. Päiväkodissa niitä säilytetään lasten repuissa ja reput ovat lattialla kasassa leikkipaikan vieressä, eikä naulakoita ole. Silmä tarkkana on täytynyt olla, ettei lapset mene repuista toistensa eväitä napsimaan.

Isompien lasten puolella kaikki lapset istuvat syöttötuoleissaan lähes koko päivän ja televisio pyörii päällä. Tuolit ovat lähekkäin toisiaan ja helposti käy niin, että lapset syövät toistensa ruokia, kun ylettävät vieruskaverin pöydälle. Oikeastaan kukaan lapsi ei vielä syö itse, kaikkia syötetään. Välipaloja (leipää, keksiä) lapset osaavat syödä itse. Eväät vaihtelevat perheiden tottumusten mukaan, mutta useimmiten eväänä on vaaleaa leipää, keksejä, jogurttia ja vanukasta. Monella on myös mukana pastasta tehtyä ruokaa, mutta sitä ei lämmitetä päiväkodissa vaan syödään sellaisenaan.

Muuten, ensimmäisenä päivänä meitä hämmästytti, kun paikan johtaja kysyi, haluaisimmeko jotain kaupasta vai onko meillä eväät. Kerroimme, että eväät löytyvät ja johtaja sanoi silloin tällöin hakevansa lounasta työntekijöilleen lähistöltä. Hetken päästä hän palasi takaisin kahden pitsalaatikon kanssa! Työntekijöillä ei ole taukohuonetta eikä varsinaista taukoa, eli siinä sitten töiden lomassa työntekijät söivät pitsaa!

-Meri

Päiväkodin piha-alue, jotai ei nyt talviaikaan käytetä.

Varsinaista päivärytmiä päiväkodissa ei ole. Isommat lapset tosiaan istuvat syöttötuoleissaan koko päivän, myös silloin kun nukutaan. Syöttötuoleja ei saa edes makuuasentoon. Vauvat nukkuvat rattaissa pitkin päivää. Jos vauva on kovin itkuinen aamulla, hänet laitetaan rattaisiin nukkumaan ja, kun isommat lapset yrittävät nukkua, osa vauvoista on leikkimässä ja pitämässä meteliä. Lapset nukahtavat vasta, kun ovat todella väsyneitä ja itkuisia.

Lepohetken ajankohta vaihtelee myös jonkin verran. Ensimmäisenä päivänä hoitajat sanoivat, että nyt on lepohetki, mutta silti telkkari oli koko ajan päällä eikä osa lapsista edes hiljentynyt. Muina päivinä en ole edes huomannut, että varsinaista lepohetkeä olisi ollut. Päivällä (oletettavasti lepohetken aikana) lapsille laitetaan ulkovaatteet päälle. Muutamalle vauvalle annetaan viltti, mutta peittoja siellä ei ole. Lepohetken ajaksi huoneita ei saa mitenkään pimeämmäksi. Eli lapset yrittävät nukkua täysin valaistussa huoneessa ja keskellä melua. Hoitajatkin puhuvat ja toimivat lepohetken aikana täysin normaalisti, eikä hiljaisuutta ole.

Työntekijät ovat tuolla erittäin varovaisia meidän suhteen. Ensimmäisinä päivinä ei saatu tehdä muuta, kuin istua lattialla ja leikkiä lasten kanssa. Jos kysyttiin, voitaisiinko tehdä jotain, vastaus oli aina ei. Pomolta täytyi varmistaa useasti mitä saatiin tehdä. Viime viikon loppu puolella saatiin kuitenkin jo vaihtaa vaippoja, syöttää ja nukuttaa vauvoja. Lattioitakin saatiin välillä lakaista. Hoitajat eivät yleensä pyydä meitä tekemään mitään, itse täytyy olla todella oma-aloitteinen. Välillä on myös sellaisia päiviä, että ei tehdä muuta kuin leikitään vauvojen kanssa, jotka istuvat kävelytuoleissaan. 

Kävelytuoli

-Rosa