Monta kokemusta rikkaampana

Aika on mennyt tosi nopeasti täällä ja päivät sen kuin vain vähenee! Rosa kertoikin jo meidät vikasta päivästä töissä, mutta ajattelin vielä kertoa mun fiiliksiä. Meillä sattui työharjoittelu täällä hyvään aikaan, koska juuri meidän aikana siellä tapahtui toimintatavoissa isoja muutoksia. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka asiat ovat alkaneet sujumaan. Ensimmäisellä viikolla kauhisteltiin lasten istumista päivät pitkät syöttötuoleissa, eivätkä lapset tunteneet edes kunnolla toisiaan. Nyt neljä viikkoa myöhemmin, muutosten myötä lapset istuvat pöytien ääressä ja päivän aikana on paljon erilaista toimintaa ja lisäksi lapset tuntevat toisensa. Esimerkiksi joka aamuinen tanssituokio on ollut päiväkodissa tapana vasta vain muutaman viikon ja lasten käyttäytyminen on tässä ajassa kerennyt muuttua paljon parempaan suuntaan. Aluksi piirileikit olivat katastrofi, mutta tänään oli kiva huomata kun ne sujuivat niin hienosti!

Päiväkodin taiteellinen toiminta vieläkin pistää hämmästyttämään ja ollaan huomattu, että täällä lasten hienomotoriikka on paljon heikompaa kuin samanikäisillä lapsilla Suomessa. Maalaus- ja piirtämistuokioissa lapsi saa kovin vähän tehdä itse. Tämä tosin riippuu hieman myös hoitajasta, osa antaa lapsen tehdä itse enemmän kuin toiset. Tällä viikolla yhden lapsen maalatessa hieman hitaammin hoitaja sanoi minulle, että ei hänellä (lapsella) ole kärsivällisyyttä tehdä työtä loppuun. Sen jälkeen hoitaja otti siveltimen ja suti työn valmiiksi.
Rosa huomasi saman hoitajan kanssa oudon tilanteen, jossa lasten oli tarkoitus piirtää paperille mallin viereen kolmio, ympyrä ja suorakulmio. Eräs lapsi ei tehnyt paperiin mitään oma-aloitteisesti ja kun hoitaja yritti auttaa, mutta lapsi kieltäytyi. Niimpä hoitaja otti paperin ja teki kuviot lapsen puolesta ja lisäksi sotki paperia kynällä, jotta se näyttäisi enemmän lapsen tekemältä.
Päiväkoti ei laita lasten töitä näkyviin (paitsi joskus tehdään muutama ylimääräinen, jotka laitetaan esille) vaan päivän päätteeksi työt viedään repuissa kotiin. Tuntuu muuten hassulta, kun päiväkodissa hoitajia sanotaan opettajiksi ja myös meitä on sanottu opettajiksi.

Lisää uudistuksia: Vauvojen puolelle on ilmestynyt leikkipaikka, ennen tässä oli pinnasänkyjä.

Päiväkoti on ottanut käyttöön hymynaama tarrat. Jos päivä on sujunut hyvin, niin saa tarran paitaansa.

Päiväkodin johtaja on ollut meille koko vaihdon ajan todella ystävällinen ja huomaavainen. Meinasi itku päästä tänään, kun oli meille kakunkin hankkinut viimeisenä päivänämme. Tulee kyllä ikävä ja mielelläni olisin viihtynyt pidempäänkin täällä. Pomon kanssa vaihdettiin yhteystietoja ja hän tarjosi mahdollisuutta tulla Maltalle takaisin töihin jonakin päivänä, jos vain oma elämäntilanne sen joskus sallii. Tämä reissu on antanut niin paljon eväitä reppuun. Tarkoitan tällä sitä, että olen saanut omaan ammattiini uusia näkökulmia ja nähnyt erilaisia toimintatapoja sekä kynnys puhua englantia on kadonnut. Ei haittaa, vaikka ei osaisi kaikkea kieliopillisesti sanoa, koska maltalaiset puhuvat itse hyvin englantia ja ymmärtävät kyllä mitä yrität sanoa.

Jos tätä joku lukee, joka miettii vähänkin vaihtoon lähtöä niin HAE ! On täälläkin mahtunut neljään viikkoon monella koti-ikävää ja muuten huonoja hetkiä, mutta sillon vaan tsempataan kavereita ja enemmän sitä hyvää reissusta jää kuitenkin käteen. Ja tilanteista oppii. Itsekin jouduin maltalaisessa terveyskeskuksessa yksin käymään kun sairastuin ja siellä toista tuntia odotellassa vuoroani tajusin, että ei hitsi täällä mä oon yksin ja mä pärjään! Eli onhan tämä reissu kasvattanut ja rohkaissut.
Ongelmatilanteissa Esedulta on tullut aina neuvoja mahdollisimman pian (kiitos varsinkin Paula ja Laura!! <3), eikä ole tarvinnut pelätä, että jäisi hankalissa tilanteissa yksin.
Tämä on ollut yksi parhaimpia kokemuksia elämässäni ja paljon jää hyviä muistoja. Maltalle palaan vielä, ihan varmasti. :-)

-Meri