Rosan ja Merin toppipaikka

Päiväkoti ulkoapäin. 

Ensimmäinen viikko työharjoittelussa Maltalaisessa päiväkodissa on ollut aika hämmentävä kokemus. Olen yllättynyt, kuinka paljon maltalainen päiväkoti eroaa suomalaisesta päiväkodista. Työpaikalle ei ole kilometreinä kovin pitkä matka Mostasta, mutta liikenne täällä on kovin hidasta. Joudumme vaihtamaan Valletassa bussia, joten matkaan menee 1,5 h. Matka kuulostaa pitkältä, mutta se menee yllättävän nopeasti, kun on koko ajan bussin ikkunasta nähtävää.

Ensimmäinen ajatus työharjoittelupaikasta oli, että se näyttää pieneltä paikalta, mutta viihtyisältä. Päiväkodin lasten ikäjakauma on 6kk-3v. Päiväkodin johtaja on todella huolehtivainen ja ystävällinen.  Päiväkodissa yksin isompi tila, jossa kaikki lapset ovat. Tila on jaettu kahteen osaan aidalla, toisella puolella on pienet ja toisella isommat lapset. Johtaja kertoi, että päiväkoti on keskikokoinen, yleensä Maltalla päiväkodit on pienempiä. Paikka on yksityinen, mutta Maltalla jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin alle kolme vuotias lapsi saa ilmaisen hoitopaikan. Päiväkodin johtaja kertoi päiväkodin olevan Maltalla tunnettu ja suosittu.

Lapsia päiväkodissa on noin 30 ja hoitajia 4.

Ensimmäisellä viikolla kiinnitin huomiota päiväkodin ruokailutottumuksiin, jotka eroavat kovasti suomalaisesta päiväkodista. Vanhemmat laittavat lapsilleen eväät mukaan päiväkotiin. Päiväkodissa niitä säilytetään lasten repuissa ja reput ovat lattialla kasassa leikkipaikan vieressä, eikä naulakoita ole. Silmä tarkkana on täytynyt olla, ettei lapset mene repuista toistensa eväitä napsimaan.

Isompien lasten puolella kaikki lapset istuvat syöttötuoleissaan lähes koko päivän ja televisio pyörii päällä. Tuolit ovat lähekkäin toisiaan ja helposti käy niin, että lapset syövät toistensa ruokia, kun ylettävät vieruskaverin pöydälle. Oikeastaan kukaan lapsi ei vielä syö itse, kaikkia syötetään. Välipaloja (leipää, keksiä) lapset osaavat syödä itse. Eväät vaihtelevat perheiden tottumusten mukaan, mutta useimmiten eväänä on vaaleaa leipää, keksejä, jogurttia ja vanukasta. Monella on myös mukana pastasta tehtyä ruokaa, mutta sitä ei lämmitetä päiväkodissa vaan syödään sellaisenaan.

Muuten, ensimmäisenä päivänä meitä hämmästytti, kun paikan johtaja kysyi, haluaisimmeko jotain kaupasta vai onko meillä eväät. Kerroimme, että eväät löytyvät ja johtaja sanoi silloin tällöin hakevansa lounasta työntekijöilleen lähistöltä. Hetken päästä hän palasi takaisin kahden pitsalaatikon kanssa! Työntekijöillä ei ole taukohuonetta eikä varsinaista taukoa, eli siinä sitten töiden lomassa työntekijät söivät pitsaa!

-Meri

Päiväkodin piha-alue, jotai ei nyt talviaikaan käytetä.

Varsinaista päivärytmiä päiväkodissa ei ole. Isommat lapset tosiaan istuvat syöttötuoleissaan koko päivän, myös silloin kun nukutaan. Syöttötuoleja ei saa edes makuuasentoon. Vauvat nukkuvat rattaissa pitkin päivää. Jos vauva on kovin itkuinen aamulla, hänet laitetaan rattaisiin nukkumaan ja, kun isommat lapset yrittävät nukkua, osa vauvoista on leikkimässä ja pitämässä meteliä. Lapset nukahtavat vasta, kun ovat todella väsyneitä ja itkuisia.

Lepohetken ajankohta vaihtelee myös jonkin verran. Ensimmäisenä päivänä hoitajat sanoivat, että nyt on lepohetki, mutta silti telkkari oli koko ajan päällä eikä osa lapsista edes hiljentynyt. Muina päivinä en ole edes huomannut, että varsinaista lepohetkeä olisi ollut. Päivällä (oletettavasti lepohetken aikana) lapsille laitetaan ulkovaatteet päälle. Muutamalle vauvalle annetaan viltti, mutta peittoja siellä ei ole. Lepohetken ajaksi huoneita ei saa mitenkään pimeämmäksi. Eli lapset yrittävät nukkua täysin valaistussa huoneessa ja keskellä melua. Hoitajatkin puhuvat ja toimivat lepohetken aikana täysin normaalisti, eikä hiljaisuutta ole.

Työntekijät ovat tuolla erittäin varovaisia meidän suhteen. Ensimmäisinä päivinä ei saatu tehdä muuta, kuin istua lattialla ja leikkiä lasten kanssa. Jos kysyttiin, voitaisiinko tehdä jotain, vastaus oli aina ei. Pomolta täytyi varmistaa useasti mitä saatiin tehdä. Viime viikon loppu puolella saatiin kuitenkin jo vaihtaa vaippoja, syöttää ja nukuttaa vauvoja. Lattioitakin saatiin välillä lakaista. Hoitajat eivät yleensä pyydä meitä tekemään mitään, itse täytyy olla todella oma-aloitteinen. Välillä on myös sellaisia päiviä, että ei tehdä muuta kuin leikitään vauvojen kanssa, jotka istuvat kävelytuoleissaan. 

Kävelytuoli

-Rosa