Mdina, hiljainen kaupunki

Käytiin muutama päivä sitten Rosan kanssa Maltan vanhassa pääkaupungissa Mdinassa, jota kutsutaan myös niemeltä hiljainen kaupunki.
Se sijaitsee saaren keskiosassa ja on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista maailmassa. Mdinaan pääsee autolla vain alueella asuvat, joten se on todella rauhallinen kaupunki. Meistä paikka oli näkemisen arvoinen ja suosittelemme siellä käymään jos mahdollisuus joskus tulee.
Asumme siis Mostassa ja täältä pääsee kätevästi yhdellä bussilla Mdinaan. Ihanaa, kun on oppinut kulkemaan täällä busseilla ongelmitta.

Kuvapommitus:

Mdinan sisäänkäynti

Kapeita kujia ja kauniita taloja

Mdinan katedraali

-Meri

Marsaxlokk

Tänään käytiin Marsaxlokk nimisessä kalastaja kylässä. Merivesi siellä on aivan turkoosia. Kun aurinko paistaa tämä kylä on erityisen kaunis! Satamassa olevat veneet ovat värikkäitä, yleensä sinipunakeltaisia. Veneet ja satama on yksi Maltan nähtävyyksistä. Joka sunnuntai aamupäivä siellä järjestetään suuret markkinat. Marsaxlokkiin pääsee Valletasta busseilla 81 ja 85.

 Markkinoilta löytyy lähes tulkoon kaikkea, hedelmiä, kaloja, vaatteita, laukkuja, vihanneksia jne. Tuotteet ovat hyvin edullisia, mutta laadusta en olisi niinkään varma. Tänään markkinoilta mukaan tarttui lähinnä viemisiä perheelle ja tutuille Suomeen. Saatiin markkinoilla pieni suihku, mutta onneksi se ei menoa haitannut. Maltalla vesisateet on yleensä kuuroja, mutta silloinkin voi sataa aivan kaatamalla. Markkinoilla kiertelyn jälkeen iski hirveä nälkä ja kävimme syömässä Cafe Paris nimisessä ravintolassa. Suosittelen ehdottomasti sitä paikkaa! Siellä on kyllä hinta-laatusuhde kohdillaan!

Molempien ruoka ja juomat Cafe Paris:ssa maksoi vain yhteensä 13e

- Rosa

Muutoksia päiväkodissa

Tällä viikolla päiväkodissa on tapahtunut suuria muutoksia toimintatavoissa! Tiistaina olimme Rosan kanssa silmät pyöreinä, kun huomattiin syöttötuolien sijaan kaksi isoa pyöreää pöytää ja lapset istumassa niiden ympärillä. Osa syöttötuoleista oli tallella seinän vieressä ja muutama lapsi istui niissä.

Kysyin uudistuksesta johtajalta ja hän kertoi tilanneensa pöydät ja tuolit, koska kokee että päiväkodin täytyy antaa lapsille enemmän. Hänen mukaansa lapset olivat ennen liikaa syöttötuoleissa istumassa (olen samaa mieltä) ja asiaan tulee nyt muutos. Hän myös kertoi lasten näkevän vanhempiaan melko vähän arkisin töiden takia ja moni on viikonloppuisin isovanhemmilla, joten haluaa lasten päivien sisältöön enemmän aktiviteettia päiväkodissa.

Päiväkotiin on palkattu yksi työntekijä lisää ja seinälle on ilmestynyt päiväohjelma selkeillä kuvilla.

Lapsille on nyt päivän aikana enemmän ohjelmaa ja päivärytmi on selkeämpi. Tiistaina, jolloin uudistus tuli käyttöön, nähtiin helmien pujotusta, piirtämistä, maalaamista, kirjan lukemista, tanssia ja laulua. Hoitajien oli tarkoitus ottaa vielä vapaata leikkiä ohjelmaan, mutta lapset eivät osanneet olla kuulema tarpeeksi hiljaa, jotta se olisi voitu toteuttaa.

Kaikki ei ollut aivan niin lapsilähtöistä toimintaa kuin Suomessa, esimerkiksi maalaustuokio oli ”liukuhihnameininkiä”, jossa alle minuutissa hoitaja piti lapsen kädessä pensseliä ja maalasi.

Piirtämis tilanteessa huomasin (tämä näkyy myös leikkiessä), että lapset eivät osaa jakaa.  Hoitaja laittoi keskelle pöytää kasan värikyniä ja yhden sai ottaa kerrallaan, laittaa takaisin kun ei tarvitse ja vaihtaa toiseen värikynään. Tätä lapset eivät meinanneet millään ymmärtää, vaan kaikki värit täytyi omia.

Telkkari pyöri koko ajan taustalla, mutta ihme kyllä ruoka-ajaksi se sammutettiin (ei ole tapahtunut ennen näin). Lapsille oli outo ja uusi tilanne, kun syötiin samassa pöydässä olleiden kanssa yhdessä ja sai keskustella. Mielestäni lapset osasivat olla hienosti, kun vertaa siihen, että he ovat aikaisemmin oikeastaan vain istuneet päivät syöttötuoleissa. Jos ei osannut käyttäytyä pöydän ääressä, hoitaja varoitti ja uhkasi laittavansa syöttötuoliin. Eli syöttötuoli on nyt ”rangaistus”.

Vaikka päivärytmi on nyt selkeämpi, edelleen uniaika on yhtä sekava kuin ennenkin. Hoitajat sanovat lapsille, että on uniaika, mutta lapsilla ei ole mitään missä nukkua. Tuoleissa istuivat ”uniajan” ja katsoivat telkkaria. Osa lapsista on syöttötuoleissa.

Olen kuitenkin tyytyväinen uudistuksiin, mielestäni parempaan päin ja toiminta kuulostaa jo hieman samankaltaiselta kuin meillä Suomessa. Minusta on mielenkiintoista seurata, kuinka uudistukset lähtevät toimimaan tulevina viikkoina!

-Meri

Viikonlopun kuulumiset!

Perjantaina työpäivä meni hyvin hitaasti. Olimme tosi väsyneitä ja odotimme innoissamme jo viikonloppua. Kun vihdoin pääsimme neljältä töistä, lähdimme iloisesti töistä kohti kauppaa. Kävimme syömässä Burger kingissä. Kun tulimme takaisin kämpille, Meri ja Rosa odottivat täällä ei niin kovin iloisen näköisinä meitä.

 Nimittäin täällä asuntolassa oli käynyt mies, joka hoitaa asuntolan asioita. Hän oli jo aiemmin viikolla käynyt monta kertaa ja valittanut meille pienistä asioista, mitkä häntä ärsytti. Mutta nyt se ei ollutkaan enään mikään pieniä asia, sillä hän oli todennäköisesti tutkinut huoneita ja laukkujamme, ja löytänyt meidän yhteisen lämmittimen, jonka me siis kävimme ostamassa jo ekoina päivinä. Tämä asuntola on sisätiloista sen verran kylmä, että jonkinlaisen lämmittimen tarvitsee. No mutta tämä mieshän oli siitä lämmittimestä sitten kimpaantunut ja huutanut Merille ja Rosalle. Hän oli myös kysellyt, että missä me olemme.

 Lämmitin takavarikoitiin lukolliseen kaappiin, koska ne ovat kuulma kiellettyjä. Merillä ja Rosallakin on lämmitin, mutta heidän matkalaukut oli sillä hetkellä lukossa eikä asia paljastunut. Meidänkin matkalaukut saa lukkoon, mutta en olisi uskonut, että niitä tarvitsisi lukita. 

Laitoimme asiasta Paragoniin viestiä, toivotaan, että asia ratkeaa alkuviikosta. Ihmettelemme tätä touhua kovasti, mistä me sen olisimme voineet tietää, että niitä ei saa käyttää. Ja siis vielä lisäyksenä tuohon, että säilytämme lämmitintä aina laukun sisällä, kun olimme poissa paikalta. 

Tuli myös uusi ohje, että hiustenkuivaajaa ei saa käyttää, tätä sääntöä me EMME noudata, meidän hiuksemme ei kuivuisi muuten koskaan. 

Mutta näistä ongelmista huolimatta olemme selvinneet viikonlopun yli. Huomenna taas työt jatkuvat ja kello soi aamu viideltä. Puolessa välissä reissua ollaan ja kaksi viikkoa vielä jäljellä. Töitä enää 7 päivää :) yritämme saada uusia kuvia ensi viikon postaukseen! 

Iloisin terveisin

Oona ja Juuli

Alakohtaiset eroavaisuudet Suomen ja Maltan välillä

Heissan taas!

Työviikko on mennyt hyvin ja sujuvasti. Meidän porukasta kaksi on ollut kipeänä pari päivää, mutta me olemme vielä säästyneet. Pientä flunssaa on ollut, ei sen pahempaa. Tässä blogikirjoituksessa kerromme maltalaisen hoivakodin ja suomalaisen hoivakodin eroja.

Ensimmäisenä kiinnitimme huomiota siihen miten jokaisella asiakkaalla on vaipat jalassa, eikä asiakkaita käytetä vessassa. Jos asiakas pystyy käymään omatoimisesti vessassa, niin silloin hänellä ei ole vaippoja. Hoitopaikassa ei tueta asiakkaan omatoimisuutta niin paljoa kuin meillä Suomessa. Jotkut asiakkaat on hyvinkin hyväkuntoisia, mutta joutuvat tekemään tarpeensa vaippaan.

Viriketoimintaa asiakkaille täällä järjestetään hyvin vähän. Asiakkaista suurin osa makaa vain omassa huoneessaan. Viriketoimintaa järjestetään kerran viikossa. Näillä kahdella viikolla ohjelmassa on ollut bingoa ja piirtämistä. Suomessa viriketoimintaan panostetaan, toiminta on hyvin monipuolista. Huonokuntoisia asiakkaitakin pyritään houkuttelemaan mukaan.

Kolmas asia mihin olemme kiinnittäneet huomiota, on hoitajien käsihygienia. Täällä käsidesin käyttö on erittäin vähäistä, toisin kuin Suomessa. Käsineitä kyllä käytetään hoitotoimenpiteissä. Suomessa palvelutaloissa on melkein joka nurkalla purkki seinässä käsidesiä, täällä sellaisia ei ole.

Maltalla varmaan joka toinen ihminen polttaa tupakkaa, joten työpaikalla se on ihan normaalia, että joka välissä missä vaan pystyy, käydään tupakalla. Meillä Suomessa hoitoalalla tupakointi ei ole suotavaa, jossain paikoissa sitä ei sallita laisinkaan.
Me teemme 9 H päivässä töitä ja päivät sisältävät kaksi taukoa. Aamupäivällä kahvitauko, 15 minuuttia ja iltapäivään alussa ruokatauko, joka kestää noin tunnin. Hoitajat kuitenkin pitävät "omia" taukoja töiden ohella, jos työtehtävät ovat tehty. Silloin he saattavat selata puhelintaan tai käydä tupakalla ja istua käytävillä.

Eroavaisuuksia tulee varmasti vielä ilmi, mutta nämä ovat näistä mieleen painuvimmat. Ja vielä niistä kuvien ottamisista, että emme varmaan pysty oikein sisätiloja hoitokodista kuvaamaan, koska me emme kanna puhelimia kerroksissa mukana, emmekä kerkeä kuvia päivän aikana ottamaan. Kuvissa ei myöskään saa näkyä asiakkaat, eikä hoitajat, joten sellaisia tilanteita ei ole, etteikö heitä näkyisi.

- Oona ja Juuli 

Rosan ja Merin toppipaikka

Päiväkoti ulkoapäin. 

Ensimmäinen viikko työharjoittelussa Maltalaisessa päiväkodissa on ollut aika hämmentävä kokemus. Olen yllättynyt, kuinka paljon maltalainen päiväkoti eroaa suomalaisesta päiväkodista. Työpaikalle ei ole kilometreinä kovin pitkä matka Mostasta, mutta liikenne täällä on kovin hidasta. Joudumme vaihtamaan Valletassa bussia, joten matkaan menee 1,5 h. Matka kuulostaa pitkältä, mutta se menee yllättävän nopeasti, kun on koko ajan bussin ikkunasta nähtävää.

Ensimmäinen ajatus työharjoittelupaikasta oli, että se näyttää pieneltä paikalta, mutta viihtyisältä. Päiväkodin lasten ikäjakauma on 6kk-3v. Päiväkodin johtaja on todella huolehtivainen ja ystävällinen.  Päiväkodissa yksin isompi tila, jossa kaikki lapset ovat. Tila on jaettu kahteen osaan aidalla, toisella puolella on pienet ja toisella isommat lapset. Johtaja kertoi, että päiväkoti on keskikokoinen, yleensä Maltalla päiväkodit on pienempiä. Paikka on yksityinen, mutta Maltalla jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin alle kolme vuotias lapsi saa ilmaisen hoitopaikan. Päiväkodin johtaja kertoi päiväkodin olevan Maltalla tunnettu ja suosittu.

Lapsia päiväkodissa on noin 30 ja hoitajia 4.

Ensimmäisellä viikolla kiinnitin huomiota päiväkodin ruokailutottumuksiin, jotka eroavat kovasti suomalaisesta päiväkodista. Vanhemmat laittavat lapsilleen eväät mukaan päiväkotiin. Päiväkodissa niitä säilytetään lasten repuissa ja reput ovat lattialla kasassa leikkipaikan vieressä, eikä naulakoita ole. Silmä tarkkana on täytynyt olla, ettei lapset mene repuista toistensa eväitä napsimaan.

Isompien lasten puolella kaikki lapset istuvat syöttötuoleissaan lähes koko päivän ja televisio pyörii päällä. Tuolit ovat lähekkäin toisiaan ja helposti käy niin, että lapset syövät toistensa ruokia, kun ylettävät vieruskaverin pöydälle. Oikeastaan kukaan lapsi ei vielä syö itse, kaikkia syötetään. Välipaloja (leipää, keksiä) lapset osaavat syödä itse. Eväät vaihtelevat perheiden tottumusten mukaan, mutta useimmiten eväänä on vaaleaa leipää, keksejä, jogurttia ja vanukasta. Monella on myös mukana pastasta tehtyä ruokaa, mutta sitä ei lämmitetä päiväkodissa vaan syödään sellaisenaan.

Muuten, ensimmäisenä päivänä meitä hämmästytti, kun paikan johtaja kysyi, haluaisimmeko jotain kaupasta vai onko meillä eväät. Kerroimme, että eväät löytyvät ja johtaja sanoi silloin tällöin hakevansa lounasta työntekijöilleen lähistöltä. Hetken päästä hän palasi takaisin kahden pitsalaatikon kanssa! Työntekijöillä ei ole taukohuonetta eikä varsinaista taukoa, eli siinä sitten töiden lomassa työntekijät söivät pitsaa!

-Meri

Päiväkodin piha-alue, jotai ei nyt talviaikaan käytetä.

Varsinaista päivärytmiä päiväkodissa ei ole. Isommat lapset tosiaan istuvat syöttötuoleissaan koko päivän, myös silloin kun nukutaan. Syöttötuoleja ei saa edes makuuasentoon. Vauvat nukkuvat rattaissa pitkin päivää. Jos vauva on kovin itkuinen aamulla, hänet laitetaan rattaisiin nukkumaan ja, kun isommat lapset yrittävät nukkua, osa vauvoista on leikkimässä ja pitämässä meteliä. Lapset nukahtavat vasta, kun ovat todella väsyneitä ja itkuisia.

Lepohetken ajankohta vaihtelee myös jonkin verran. Ensimmäisenä päivänä hoitajat sanoivat, että nyt on lepohetki, mutta silti telkkari oli koko ajan päällä eikä osa lapsista edes hiljentynyt. Muina päivinä en ole edes huomannut, että varsinaista lepohetkeä olisi ollut. Päivällä (oletettavasti lepohetken aikana) lapsille laitetaan ulkovaatteet päälle. Muutamalle vauvalle annetaan viltti, mutta peittoja siellä ei ole. Lepohetken ajaksi huoneita ei saa mitenkään pimeämmäksi. Eli lapset yrittävät nukkua täysin valaistussa huoneessa ja keskellä melua. Hoitajatkin puhuvat ja toimivat lepohetken aikana täysin normaalisti, eikä hiljaisuutta ole.

Työntekijät ovat tuolla erittäin varovaisia meidän suhteen. Ensimmäisinä päivinä ei saatu tehdä muuta, kuin istua lattialla ja leikkiä lasten kanssa. Jos kysyttiin, voitaisiinko tehdä jotain, vastaus oli aina ei. Pomolta täytyi varmistaa useasti mitä saatiin tehdä. Viime viikon loppu puolella saatiin kuitenkin jo vaihtaa vaippoja, syöttää ja nukuttaa vauvoja. Lattioitakin saatiin välillä lakaista. Hoitajat eivät yleensä pyydä meitä tekemään mitään, itse täytyy olla todella oma-aloitteinen. Välillä on myös sellaisia päiviä, että ei tehdä muuta kuin leikitään vauvojen kanssa, jotka istuvat kävelytuoleissaan. 

Kävelytuoli

-Rosa

Juulin ja Oonan toppipaikka

Minun ja Oonan viikko toppipaikalla on lähtenyt hyvin käyntiin. Pienistä alkukömmellyksistä huolimatta.

Lähdimme etsimään meidän toppipaikkaa maanantaina Paulan kanssa. Paikkaa oli hyvin vaikea löytää. Meillä meni siihen n. 3h. Pieninä vinkkinä seuraaville opiskelijoille, paikka ei aina saata löytyä kovin nopeasti. Meillä ei toiminut karttaohjelmat puhelimessa ja paikallisetkaan eivät tietäneet kyseistä hoitokotia. Kuljimme bussilla ristiin rastiin ja jopa menimme paikan ohitse. Kaikki alkoi olla hieman väsyneitä, joten lähdimme käymään kahvilassa. Kahvilassa oli mies joka tiesi kyseisen paikan. Hän tilasi meille taksin ja me päästiin perille kohteesen. Siellä pääsimme tapaamaan meidän työpaikkaohjaajamme ja hän kertoi meille työajoista sekä hieaman käytännöistä.

Työpaikka sijaitsee Msidassa. Hoitokodin nimi on Jasmine Nursing Home. Menemme työpaikalle yhdellä busilla ja matkaan menee n.20 minuuttia. Hoitokoti on juuri rakennettu. Se on siisti ja moderni. Talossa on kuusi kerrosta ja lisäksi parkkihallikerros talon alla.  Asiakkaiden huoneet ovat viidessä eri kerroksessa ja yhdessä kerroksessa on keittiö sekä ruokailutila. Meidän taukotila sijaitsee parkkihallikerroksessa. Talossa on kaksi hissiä ja lisäksi myös portaat sekä myös pieni aktiviteetti tila. Huoneissa asustaa yleensä kaksi asiakasta mutta joissain saattaa olla kolme. Huoneissa on sängyt, vaatekaapit sekä kylpyhuone. Suurin osa asiakkaista syö omissa huoneissa, mutta on talossa on myös mahdollisuus mennä ruokalaan syömään.

Meilla alkaa työt seitsemältä ja loppuu neljältä. Aamu alkaa työpaikalla raporttitilaisuudella, jossa kerrotaan yön tapahtumat sekä jaetaan työtehtävät. Jokaiseen kerrokseen menee yksi tai kaksi hoitajaa. Tämän jälkeen menemme hoitamaan asiakkaat aamupalan syöntiin. Pesemme heidät sängyssä, puemme heille päivä vaatteet sekä nostamme heidät sängystä ylös. Eli suurin osa asiakkaista ovat hyvin huonokuntoisia eikä pysty tekemää päivänaskareita itsenäisesti. Aamutoimien jälkeen meillä on pieni tauko. Tauon jälkeen jaamme asiakkaille lounaan. Lounas sisältää alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan. Lounaan jälkeen asiakkaat käyvät päivälevolle ja silloin on meidän hoitajien ruokatauko. Ruokatauko kestää tunnin verran. Ruokatauon jälkeen vaihdamme niille asikkaille vaipat joille tarvitsee. Yleensä tässä vaiheessa päivää ei oikeastaan ole hirveästi tehtävää ja kello alkaa olla jo sen verran että pääsemme jo töistä.

Työpaikalla asiakkaat ovat tietenkin ykkösenä mutta siellä ollaan myös tarkkoja hoitajien työergonomiasta sekä yleisestä siisteydestä.

Tämä kuva on otettu viikoloppuna St. Juliansista, Love-kyltin luota. Toivottavasti saamme myös otettua blogiin työpaikastamme kuvia.

-Juuli

Viikonloppu

Perjantaina oli viimeinen toppipäivä tällä viikolla. Toppipäivät tuntuvat menevän todella hitaasti, koska toppipaikan työntekijät ovat hyvin varovaisia siitä, mitä antavat meidän tehdä. Vaipan vaihtamisestakin piti ensin kysyä pomolta lupa, mikä tuli meille suurena yllätyksenä. Topin jälkeen käytiin Merin kanssa Sliemassa shoppailemassa ja sitten tultiin kämpälle. Perjantai ilta meni ruokaa tehdessä ja syödessä.

                                                                            Sliema

Lauantaina mentiin aamupalalle lähellä olevaan kahvilaan ja sieltä St. Julianssiin vähän lisää shoppailemaan. Kahvila on pieni paikallisten suosima, joten se on edullinen.

                                                               Lauantain aamupala

                                                                       St. Julians

Koko viikonlopun on tuullut aivan järkyttävän paljon, välillä tuntu että tukka lähtee päästä. Aurinkokin on myös välillä meille näyttäytynyt, mutta onneksi vettä ei satanut perjantaina eikä lauantaina.

Tämä päivä meneekin kämpällä oleillessa, koska lähestulkoon kaikki paikat on sunnuntaisin kiinni. Tänään on myös satanut aika paljon vettä, joten uloskaan ei ole kiva mennä.

- Rosa

Mosta

Nyt on jo viisi päivää Maltalla vietetty, aika tuntuu menevän kovin nopeasti. Paragon majoitti meidät kaupunkiin nimeltä Mosta. Mostasta on Maltan pääkaupunkiin Vallettaan matkaa reilu 10km. Lähellä meidän kämppää on Pargonin toimisto, Paman ostoskeskus sekä iso ruokakauppa.  Huoneistossamme on yhteensä neljä kahden hengen huonetta. Meidän lisäksi täällä ei ole ainakaan vielä muita, joten kaksi huonetta on vapaana. Kämpässä on melko kylmä, tuntuu kuin olisi kylmempi sisällä kuin ulkona! Kylmästä varoiteltiin meitä ennen lähtöä, mutta silti se yllätti.

                                      Mostan maisemia: Kirkko Rotunda of Mosta ja meidän "kotikatu".

Ensimmäisessä kuvassa näkyy meidän kämppä ulkoa päin, meidän parveke on vasemmalla ensimmäisessä kerroksessa. Yhteisiä tiloja ovat keittiö ja olohuone. Meillä oli hieman ongelmia kaasuhellan käytössä, mutta sekin selvisi, kun huoltomies kävi neuvomassa meitä. Meillä on muuten kämpässä wifi, se on iso plussa, koska mukavampi tätä blogiakin kirjoittaa täällä. Alin kuva on minun ja Rosan huoneesta, täällä on kaksi vessaa ja toiseen on kulku meidän huoneesta. 

Näkymät parvekkeelta.

-Meri

Tulomatka

Meidän lento lähti Maltalle aikaisin aamulla Helsingistä. Lensimme Frankfurtin kautta Maltalle. Maltan lentokenttä oli pieni verrattuna Frankfurtin kenttään. Lentomme sujui hyvin ja lennot olivat ajoissa. Maltan kentällä meitä oli vastassa Paragonin kuljettaja. (koulun yhteistyökumppani) Kaikki me olimme tosi väsyneitä matkustamisen jälkeen. Kävimme sunnuntaina vain kaupassa ja syömässä ja kävimme nukkumaan. Maanantaina meillä oli sovittu tapaaminen Paragon toimiston kanssa yhdeksältä aamulla. Sitten menimme pääkaupunkiin Vallettaan. Sieltä menimme ostamaan viikon kestävät bussikortit ja kävimme syömässä. Tiistaina jokaisella meillä alkoi työt. Illalla hyvästeltiin Paula. Hän oli meille korvaamaton tuki. Paula lähti keskiviikko aamuna takaisin Suomeen. 

-Oona